Sosiaalityön määrittely (finnish version)

Kansainvälinen sosiaalityön määritelmä hyväksyttiin Sosiaalityöntekijöiden kansainvälisen liiton (IFSW) yleiskokouksessa Montréalissa, Kanadassa heinäkuussa 2000. Määritelmä korvaa vuonna 1982 hyväksytyn IFSW:n määritelmän.

Uusitun määritelmän hyväksyessään IFSW:n yleiskokous totesi, että mitään määritelmää ei voi pitää lopullisena, sillä sosiaalityö muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.

Määritelmä

Sosiaalityön tavoitteena on lisätä hyvinvointia edistämällä yhteiskunnallista muutosta sekä ihmissuhdeongelmien ratkaisua, elämänhallintaa ja itsenäistymistä.

Sosiaalityön kohteena ovat vuorovaikutustilanteet ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. Välineenä sosiaalityö käyttää sosiaali- ja käyttäytymisteoreettista sekä yhteiskunnan järjestelmiä koskevaa tietoa.

Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet.

Huomiot

Sosiaalityö eri muodoissaan kohdistuu ihmisen ja hänen ympäristönsä välisiin vaihteleviin ja mutkikkaisiin tapahtumiin.

Sosiaalityön tavoitteena on turvata kaikille ihmisille mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen, elämänsä rikastuttamiseen ja häiriöiden ehkäisemiseen.

Ammatillinen sosiaalityö keskittyy ongelmien ratkaisuun ja muutoksen aikaansaamiseen. Sosiaalityöntekijät toimivat yhteiskunnan, yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen muutosagentteina.
Sosiaalityö on toisiinsa vaikuttavien arvojen, teorioiden ja käytännön toimenpiteiden muodostama järjestelmä.

Arvot

Sosiaalityön juuret ovat humanitaarisissa ja demokraattisissa ihanteissa. Sen arvot perustuvat kaikkien ihmisten tasa-arvon, merkityksen ja ihmisarvon kunnioittamiseen.
Käytännön sosiaalityö alkoi yli sata vuotta sitten. Alusta alkaen sen keskeisenä tehtävänä on ollut vastata ihmisten tarpeisiin ja mahdollistaa heistä löytyvien voimavarojen käyttöön ottaminen. Ihmisoikeudet ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat sosiaalityön lähtökohta ja oikeutus.. Sosiaalityö toimii sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi työskentelemällä köyhyyden vähentämiseksi ja heikkojen ja sorrettujen ihmisten vapauttamiseksi yhdessä heidän kanssaan.
Sosiaalityön arvot on ilmaistu sosiaalialan ammattilaisten kansallisissa ja kansainvälisissä eettisissä säännöstöissä.

Teoria

Sosiaalityön menetelmät perustuvat todennettuun järjestelmälliseen tietoon, joka pohjautuu tutkimukseen ja käytännön kokemuksen arviointiin. Siihen kuuluu myös tiettyyn paikkaan ja kontekstiin liittyvä erityinen tieto.
Sosiaalityössä nähdään ihmisen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen monimutkaisuus, samoin ihmisten alttius monille erilaisille vaikutteille ja kyvyt muuttaa häneen vaikuttavia, myös bio-sosiaalisia tekijöitä

Sosiaalityössä käytetään ihmisen kehittymistä, käyttäytymistä sekä sosiaalisia järjestelmiä koskevia teorioita analysoitaessa monimutkaisia tilanteita ja työskenneltäessä yksilön elämän, yhteisön, yhteiskunnan tai kulttuurin muutosten aikaansaamiseksi.

Käytäntö

Sosiaalityön tavoitteena on vähentää yhteiskunnassa ilmeneviä esteitä, eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Sitä tarvitaan paitsi kriisi- ja hätätilanteissa, myös jokapäiväisten henkilökohtaisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa. Sosiaalityössä käytetään monia eri taitoja, tekniikoita ja toimenpiteitä sen holistisen näkemyksen mukaisesti, että ihminen ja hänen ympäristönsä muodostavat kokonaisuuden. Sosiaalityöhön kuuluvat sekä yksilökohtaiset psykososiaaliset prosessit että osallistuminen sosiaalipolitiikkaan, suunnitteluun ja kehittämiseen. Työssä käytettäviä työmuotoja ovat mm. neuvonta, kliininen sosiaalityö, ryhmätyö, sosiaalipedagoginen työ, perhetyö ja perheterapia sekä ihmisten auttaminen saamaan tarvitsemansa yhteiskunnan palvelut ja tuet. Sosiaalityöhön kuuluvat osaltaan myös sosiaalitoimen hallinto, yhdyskuntatyö sekä osallistuminen sosiaaliseen ja poliittiseen toimintaan, jonka tavoitteena on vaikuttaa sosiaali- ja talouspolitiikan kehittämiseen. Näkemys sosiaalityön kokonaisvaltaisuudesta on maailmanlaajuinen, mutta käytännön sosiaalityötä painotetaan eri tavoin eri maissa ja eri aikoina vallitsevan kulttuurin sekä historiallisten ja sosioekonomisten olosuhteiden mukaan.